Jee, on rankkaa olla tonttu!

Tuntuu kummalliselta puhua joulukuusista, tontuista ja lumesta, kun puut ovat vielä lehdessä eikä lämpötila ole lähelläkään pakkaslukemia. Mutta näyttelyitä täytyy valmistella hyvissä ajoin. Joulunäyttelyn avajaisiin on noin kaksi kuukautta aikaa, joten suunnittelun on tässä vaiheessa oltavakin hyvällä mallilla.

Itse asiassa joulunäyttelyn suunnittelu aloitettiin jo kesä-heinäkuun vaihteessa pahimpien helteiden aikaan. Päätimme, että tämän vuoden teemana ovat revontulet. Perinteisesti joulunäyttelyn tärkein kohdeyleisö ovat lapsiperheet, joten tarinat ja taianomaisuus kuuluvat näyttelyyn olennaisesti. Löysin kirjastosta vinon pinon revontulikirjallisuutta ja aloin hahmotella talvista tarinaa mystisistä taivaan valoista, pyyhkien samalla hikeä otsaltani 30 asteen helteessä. Samaan aikaan yhteistyökumppanimme valmisteli tahollaan videota aidoista revontulista.

"Ja sit tää pöllö laskeutuis tähän ja huutais HU-HUU!"
Näyttelyporukka leikkii pienoismallilla revontulten loimutessa.
Kuva: Jukka Tuononen

Joulutarinan ensimmäinen versio valmistui, moneen kertaan muokattu revontulivideo saapui ja näyttelyn "juoni" alkoi olla selvillä. Tänään oli aika hahmotella, miten itse näyttely rakennetaan. Parvihuoneen pienoismalli pamautettiin kahvion pöydälle ja suunnittelimme alustavasti, miten asetellaan näyttelyn eläimet, mistä suunnasta heijastetaan revontulivideo, missä olisi sopivin levähdyspaikka, miten esitetään fiktio- ja faktaversiot revontulien synnystä... Parissa tunnissa moni seikka loksahti kohdalleen. Tästä tulee hieno joulunäyttely!