tiistai 7. syyskuuta 2010

Oleilun ihanuus

Taiteiden Juhla -iltana museossa hengaili muutamia nuorisoporukoita, jotka pitivät museota samantapaisena kohtaamispaikkana kuin vaikkapa kirjastoa tai nuorisotaloa. Jäin miettimään, miksei näin voisi olla useamminkin. Täytyykö museovierailun aina olla "suoritus"?

Monet teinit vierailevat museossa korkeintaan kerran vuodessa koululuokan kanssa, eli enemmän tai vähemmän pakotettuna. Entä jos museo olisi oleskelupaikka? Jos nuoret kävisivät museossa silloin tällöin vain hengailemassa, ja kavereita odotellessaan kuljeskelisivat näyttelyissä aikaa tappaakseen - ehkä he silloin oppisivat huomaamattaan jopa enemmän kuin pakollisen, vuosittaisen luokkaretken aikana. Ja jos museo olisi entuudestaan tuttu ja mukava paikka, niin ehkäpä siitä luokkaretkestäkin saisi enemmän irti.

Kuopiossa on mielestäni yksi museokohde, joka onnistuu muita paremmin kutsumaan ihmisiä vain oleilemaan. Se on Korttelimuseo. Etenkin kesällä syreenien kukkiessa on ihanaa istuskella ja kahvitella kaikessa rauhassa Korttelin pihalla. Uskon, että levollinen tunnelma ja kaunis miljöö houkuttelevat vierailemaan Korttelissa useammin kuin pelkät näyttelyt houkuttelisivat.

Korttelimuseon pihalla on vaikea uskoa olevansa Kuopion keskustassa.
Kuvat: Vicente Serra

"Koko kansan olohuonetta" pohtii myös Ulla Rohunen Aukion laidalla -blogissaan. Hänen mukaansa kirjastot ovat onnistuneet luomaan hyvät puitteet vapaaseen, itselliseen oleiluun muiden seurassa. Toisaalta kirjaston väkeen vetoaa puolestaan museon toiminnallisuus, toteaa nimimerkki leenae Verkko haltuun -blogissa. Itse tekeminen, elämyksellisyys ja huumori edistävät oppimista huomattavasti.

Sekä museoiden että kirjastojen tarkoituksena on auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään osana suurempaa kokonaisuutta. Ehkä kirjaston olohuonemaisuus ja museoiden toiminnallisuus tarjoaisivat yhteistyömahdollisuuksia molempien muistiorganisaatioiden hyväksi. Eräs kohtaamispinta syntyi sattumalta jo täksi syksyksi. Me avaamme Kuopion museossa 21.10. näyttelyn nimeltä Benjaminin vuosi, jossa silitettävä museokarhumme kertoo villin karhun elämästä metsässä. Samaan aikaan pääkirjastossa eli viereisessä rakennuksessa on avoinna nallenäyttely. Voisin kuvitella, että moni pieni kirjastokävijä haluaisi mielellään silittää nallekarhujen jälkeen Ihan Oikeaa Karhua museossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti