perjantai 26. marraskuuta 2010

Jouluyön tekniikkaa

Jouluyön taikaa -näyttely saatiin ajoissa viime viilauksia vaille valmiiksi. Jokaista näyttelyä rakennettaessa ilmaantuu yllätyksiä, eikä niiltä vältytty nytkään. Revontuli-faktaosuuden viimeisteleminen vei melkoisesti aikaa, vaikka asialla oli meikäläistä valovuoden verran parempi ammattilainen. Tunnustan, etten ymmärrä tekniikasta mitään, ja flash-kamppailua seuratessani osakseni jäi sujuva kuunteleminen. Avu(ttomuude)stani huolimatta suomenkielinen versio saatiin valmiiksi, ja pian saadaan näytölle myös englanninkielinen käännös ulkomaisia museovieraita varten.

Tekniikkaa hyödynnettiin myös revontulisadun esittämisessä. Tarinasta ei tällä kertaa tehty seinäplanssia eikä vihkosta, vaan sen voi kuunnella näyttelytilassa lasten äänittämänä. Tulos on taatusti eläytyvämpi ja aidompi kuin se, että joku meistä aikuisista olisi lukenut sadun ääneen.

Lopuksi pieniä maistiaisia joulunäyttelystä ja revontulisadusta:

Satu alkaa, kun valkea jänis törmää suoraan
karhuperheen talvipesään revontulia paetessaan.

Tunturipöllöllä on varsin merkillinen
tarina revontulten synnystä.

Lopulta karhunpentu Ben huomaa mystisen Tuliketun.
Syntyvätkö revontulet sittenkin ketun kipinöivästä turkista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti