perjantai 25. toukokuuta 2012

Karhu edestä, karhu takaa

Kuopion museon uusimmassa Karhun vuosi -näyttelyssä perehdytään karhuun pintaa syvemmältä ja monesta näkökulmasta. Tampereen museokeskus Vapriikin tuottama kiertonäyttely saapui meille pystytettäväksi Kuusamosta pari viikkoa sitten. Oli selvää, että koko näyttelykokonaisuus oli liian suuri alasaleihimme, joten reipas karsinta kaksin käsin oli paikallaan: muuten näyttelyyn ei olisi mahtunut edes yleisöä, elävöittävistä esineistä tai konservoiduista karhuista puhumattakaan. Onneksi saimme apua näyttelyn tekijöiltä itseltään. Vapriikin tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola ja suunnittelupäällikkö Timo Lehtinen tulivat ystävällisesti auttamaan meille sopivan näyttelykokonaisuuden rakentamisessa.

Timo Lehtinen ja Marjo Meriluoto-Jaakkola
neuvottelevat isojen taustakuvien sijoittelusta.

Karhu on aiheena uskomattoman laaja: sitä voi tarkastella luonnoneläimenä ja suurpetona, metsästäjien arvostamana riistaeläimenä tai kansanuskomusten ja tarinoiden kohteena. Uskomuksia löytyy niin Suomesta kuin muualta maailmasta, on vanhempaa ja uudempaa tarinaa, riittejä, taikoja, loitsuja ja niin edelleen. Mesikämmenistä kerrotaan satuja, lapsille tarjotaan turvaksi uninalleja, uljas kontio kuvastaa vielä tänäkin päivänä voimaa ja mahtia... Ja tämä kaikki koskee vain yhtä karhulajia, ruskeakarhua (Ursus arctos)! Näkymä ihan huimaa, jos käsittelyä laajennetaan muihin karhulajeihin jääkarhuista isopandoihin.

Siispä rajaus ruskeakarhuun luonnoneläimenä ja suomalaisessa kansanperinteessä. Mutta riittää sitä siinäkin pureskeltavaa. Näyttelyssä karhun tarina kerrotaan vuodenkierron mukaan: millaista on karhun elämä ja miten ennen vanhaan karhu huomioitiin eri vuodenaikoina. Etenkin kulttuurihistorian puolelta opin minäkin paljon uutta näyttelytekstejä lukiessani- en tiennytkään, että naisten rooli on ollut niin merkittävä suomalaisessa karhukultissa!

Karhun vuosi -näyttelyyn liittyy toki myös otsoista kertovia yleisötapahtumia. Keskiviikkona monen alan asiantuntija, dosentti Osmo Pekonen piti mainion Karhuja ja pyhimyksiä -luennon, jossa hän valotti karhun valjastamista kristinuskon palvelukseen. Hämmästyttävän monessa keskiaikaisessa tarinassa kerrotaan pyhimysten kesyttäneen karhuja, jotka sitten ovat auttaneet ihmisystäväänsä esimerkiksi vuoristojen ylittämisessä tai luostarin rakentamisessa. Pekosen luennon ja minun & Merja Heiskasen pitämän näyttelyopastuksen jälkeen useampikin osallistujia tuli kiittämään monipuolisesta illasta: oli kuulemma hienoa päästä tutustumaan karhuun pintaa syvemmältä.

  Dosentti Osmo Pekonen kertoo kaimoistaan. Osmohan
on yksi karhun lukuisista kiertoilmausnimistä.

 Merja Heiskanen esittelee kulttuurihistoriallisen museon karhunmetsästysvälineitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti