torstai 31. tammikuuta 2013

Karhukone elvytyksessä (Our little Pomi)

Kirjoittelin tähän blogiin pari vuotta sitten rakkaasta "Karhukoneestamme" (http://kulumus.blogspot.fi/2011/02/museoarkeilua-laseja-lamppuja-ja.html). Karhukone, eli "Our little Pomi", on kuukauden päästä, 4.3.2013, täyttämässä peräti 17 vuotta. Pohjanmaan Mikron huolella viime vuosituhannella synnyttämä kone on ollut varsin vaatimaton huolenpitonsa suhteen, mutta nyt se oli kuitenkin hiljentynyt kokonaan työ- ja vapaa-ajanpaikassaan Kuopion museossa.

Karhukone, "Our Little Pomi", s. 4.3.1996.
Karhukone on vanhin Kuopion luonnontieteellisen museon näyttelyissä käytössä oleva tietokone, ja sen tehtävänä on jakaa tietoa karhuista Kuopion museon asiakkaille. Kone käy 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa ilman taukoja. Museon omaa tuotantoa olevan Karhu-ohjelman voisi toki myös asentaa myös uudempaan koneeseen, mutta tähän asti ollaan päästy tätä klassikkoa silloin tällöin korjailemalla. Tällä kertaa vika oli  helppo arvata. Virtalähteen tuuletin oli leikannut kiinni ja kun jäähdytys oli häiriintynyt, oli jotain myös virtalähteen muista komponenteista pettänyt. Virtalähde löytyi kaikeksi onneksi ihan omasta hyllystä, aiemmin jostain muusta kohtaa särkyneestä ja käytöstä poistetusta Pomista, ja vaihto ja korjaus osoittautuikin melko helpoksi.

Käyttäjää hellittiin 90-luvulla merkkaamalla liitännät suomenkielisillä teksteillä.
Virtalähdeen asennettuani suoritin varovaisen koekäynnistyksen. Olen oppinut olemaan varovainen sellaisten virtalähteiden kanssa, jotka ovat olleet pitkään pois käytöstä, kuten tässä tapauksessa. Jos esimerkiksi joku kondensaattori räjähtää virrat kytkettäessä, on huomattavasti miellyttävämpää ja terveellisempää olla riittävällä etäisyydellä kuin saada mustaa, kuumaa ja haisevaa tavaraa vaikkapa silmiinsä. Varovaisuus ei siis ollut turhaa, vaikka mikään ei tällä kertaa räjähtänytkään. Laite toimi oikein hyvin ja pääsinkin viemään sen takaisin Kuopion museoon omaan koppiinsa.

Karhukone omassa kopissaan puolisonsa IBM:n kanssa.
Tänne näyttelyvieraat eivät pääsekään normaalisti kurkistamaan.
Karhukone ei suinkaan asu kopissaan yksin, vaan puolisona sillä on pari vuotta nuorempi Iibeeäm Taiwanista. Varsin parahultainen pari siis. Pari kertaa Karhukone on jo ehtinytkin jäädä leskeksi. Koneen elämä museossa Karhujen keskellä voi olla rankkaa, eivätkä kaikki sitä tahdo kestää. Jännityksellä odotamme, voidaanko noin vuoden päästä, 4.3.2014 juhlia "Our little Pomin" täysi-ikäisyyttä, 18-vuotissyntymäpäivää. Ehkäpä Pomi palvelee jopa tulevaan Kuopion museon peruskorjaukseen saakka?

Karhunpentujen kannattaa antaa kinastella omassa rauhassaan.








1 kommentti:

Rintamamiehen tytär kirjoitti...

Terveiset ja kiitokset Pomille ja sen elvyttäjälle. Ilman tekniikkaa hauska ja opettavainen sisältö jäisi salaisuudeksi. Vai seitsemäntoista vuotta! Ehkä Pomi palvelee vielä uudessakin perusnäyttelyssä esimerkkinä "vanhasta hyvästä ajasta", jolloin koneetkin kestivät yli kolme vuotta. Lämmin ajatus myös sisällön tuottajalle.

Lähetä kommentti