Kaulushaikara ehti jo Maaningalle!

Tänään lankalauantaina talvisella Maaningan Patalahdella umpihankihiihtoa harrastamassa ja alkukevättä vastaanottamassa. Hiihdimme ladut kaikille kolmelle lintutornille, varusteina metsäsukset & latusukset. Lunta varmaan normaali määrä, siis luokkaa 70 cm, upotti kuitenkin keskimäärin vain kymmenkunta senttiä. Siisti latu tuli.

Saukot (ainakin yksi) olivat piehtaroineet Patalahdella, etenkin lahden pohjois- ja luoteisosa olivat täynnä temmellyksen lumijälkiä. Linturintamalla vielä todella talvista: varis 8, harakka 4, viherpeippo 2. Ilmatilaa hallitsivat naakat. Kaksi komeaa parvea päivysti alueella, toinen (55 yksilöä) kaarteli korkeuksissa, toinen (150 yksilöä) pakeni pallona ihmistä tai jotain muuta petoa Patajärven suunnassa. Pohjois-Savon naakkakanta on vahvistunut tuntuvasti 2000-luvulla!

Kevään ensimmäisten vesilintujen havaitsemisen toivossa poikkesimme vielä läpi vuoden sulana pysyttelevälle Viannankoskelle. Eipä ollut telkkä tai isokoskelo vielä ehtinyt Maaningalle, vesilinnuista paikalla oli vain laulujoutsen. Pääsimme kuitenkin mukaviin kevättunnelmiin, sillä rantajäällä, hauskasti koskikaran kalakaverina, tönötti kaulushaikara! Laji pesii Maaningan lintujärvillä, mm. Patalahdella, mutta tämä yksilö oli, etenkin kevään verkkainen eteneminen huomioiden, saapunut epätavallisen varhain muuttomatkaltaan. Kevään ensitunnustelijat saapuvat Savoon yleensä viikko-pari myöhemmin. Vain kerran aiemmin kaulushaikara on havaittu Pohjois-Savossa jo maaliskuussa. Keväällä 1932 laji havaittiin Iisalmessa jo 23. maaliskuuta.

Maaninka, Viannankoski 30.3.2013.
Kaulushaikara takaoikealla jäällä, ruovikon edustalla, seuranaan koskikara.