maanantai 15. helmikuuta 2016

Voiko luonnon arvoa mitata rahassa?

Ajatus luontoarvojen rahallisesta mittaamisesta ei ole aivan uusi, mutta 2000-luvulla aiheeseen liittyvä keskustelu on lähtenyt kokonaan uusille urille. Hintalappua koetetaan liimata ekosysteemipalveluille, kuten ravintokasvien pölytykselle, mutta myös kokonaisille ekosysteemeille, ja vieläpä rauhoitetuille eliölajeillekin. Saako hintalappu ihmiset ymmärtämään luonnon tärkeyden, vai onko luontoarvojen myyminen ja ostaminen vain raakaa viherpesubisnestä? Tai onko luonnolla itseisarvoa, jota ei kerta kaikkiaan voi määrittää rahassa?

Mikä on tämän metsän arvo? Voiko sitä edes määrittää?
kuva: Tero Pelkonen
Luonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden arvottaminen voisi sopia parhaiten sellaisiin ilmiöihin, joissa on jo valmiiksi mukana jokin taloudellinen intressi. Konkreettisimpia esimerkkejä on ravintokasviemme pölytys. Ihmiskunnan eniten käyttämistä ravintokasveista valtaosa vähintään hyötyy merkittävästi hyönteispölytyksestä, ja onpa monen vihanneksen, hedelmän ja marjan sato täysin riippuvainen pölytyksestä. Hyönteiset, ennen muuta mehiläiset, tekevät töitä satojen miljardien eurojen edestä joka ikinen vuosi - eikä tätä työtä voi korvata sen enempää koneilla kuin ihmistyövoimallakaan.

Suurennos kesymehiläisestä, etualalla aito mehiläinen.
Näiden tarmokkaiden työläisten ansiosta ruokapöydässämme on mitä rikkain valikoima
hedelmiä, marjoja ja monia muita ravintokasveja.
Mutta miten määritellään kokonaisen ekosysteemin taloudellinen arvo? Miten arvokas on lähimetsäsi? Puutavaralle voidaan laskea markkina-arvo, samoin marja- ja sienisadolle, ja jotain voidaan arvioida metsän hiilensitomiskyvystäkin. Mutta entä virkistysarvo ja muu henkinen hyöty? Metsässä samoilu tutkitusti ylläpitää ja kohentaa hyvinvointia merkittävästi, mutta sairauksia ennaltaehkäisevää toimintaa on ylipäätään vaikeampi mitata rahassa kuin vaivojen hoitamisen kustannuksia.

Yksi tapa tutkia virkistysarvojen tapaisia luontoympäristön aineettomia hyödykkeitä on selvittää, paljonko ihmiset olisivat valmiita maksamaan niistä, tai kuinka paljon luontoarvojen menettäminen vaikuttaisi esimerkiksi asuntojen hintaan. Kuopion asuntomarkkinoilla käytetään runsaasti ilmaisua "luonnonläheinen", hehkutetaan metsäisiä ulkoilureittejä, jotka lähtevät "suoraan ulko-ovelta", ja kehutaan kauniita maisemia. Jos metsä hakataan ja alue rakennetaan umpeen, alentaako kauniin ulkoiluympäristön häviäminen asunnon arvoa?

Onko metsän arvo = raaka-aineen arvo...
kuva: Paula Hyvönen
... vai voiko retkeilylle, elämyksille, liikkumisen riemulle määrittää rahallisen arvon?
Paljonko olisit valmis maksamaan metsäretkestä lapsesi kanssa?
kuva: Ippa Tupala


Entä voiko elinympäristön tuhoamista kompensoida panostamalla luonnonsuojeluun jossain muualla? Tällaisesta kompensaatiosta tunnetuin esimerkki on ilmastonmuutoksen hidastamiseen tarkoitettu päästökauppa. Päästökaupan idea on hieno: kasvihuonekaasuille on määritelty enimmäismäärä, ja jos teollisuuslaitos haluaa ylittää tämän määrän, sen on ostettava lisää päästöoikeuksia. Lisäoikeuksia myyvät sellaiset yritykset, joiden päästöt eivät yllä enimmäismäärään. Saastuttaja maksaa, ympäristöystävällinen teknologia kannattaa. Käytännössä päästökaupan tavoite - kasvihuonekaasujen kokonaismäärän vähentäminen - ei ole toteutunut suunnitelmien mukaisesti. Sen sijaan päästökaupasta on tullut maailmanlaajuista miljardibisnestä, jonka rahavirrat ovat houkutelleet markkinoille myös rikollisia.

Tonni hiilidioksidia on melko simppeli yksikkö ostettavaksi tai myytäväksi, ja ilmakehän kannalta on samantekevää, missä se päästetään ilmoille. Mutta kompensaatioperiaatetta on alettu soveltaa paljon monimutkaisempiin luonnonsuojelukysymyksiin. Jos yritys tuhoaa vaikkapa jonkun uhanalaisen lajin elinympäristön, se voi kompensoida tuhoa panostamalla samantapaisen kohteen suojeluun jossain muualla. Mutta toimiiko kompensaatio? Voivatko tuhotun elinympäristön eliöt siirtyä uudelle suojelualueelle? Voisiko vaikkapa Puijon vanhan metsän hakkaamisen korvata suojelemalla metsää jossain muualla? Rehellinen vastaus kuuluu: ei voi. Kaksi paikkaa eivät ole keskenään samanlaisia, eikä yksi paikka korvaa automaattisesti toista.

Luonnolla on siis muitakin ulottuvuuksia kuin taloudellinen hyöty. Itse vertaisin luonnon itseisarvoa ihmisarvoon, joka on taloudellisen keskustelun ulkopuolella. Ihmisiltä voi ostaa tuotteita tai palveluksia, mutta ihmisyksilö itse on verrattomasti enemmän kuin tuottamansa taloudellinen hyöty. Ihmiseltä voi ostaa jopa läsnäoloa, mutta inhimillisiä tunteita ei voi ostaa eikä arvottaa. En pysty arvottamaan ihmissuhteitani rahallisesti, enkä haluakaan. En pysty arvottamaan luontokohteita, elinympäristöjä, eliöitä tai koko elämää rahallisesti. Enkä haluakaan.


Lähteet: 

Kaaro, J. 2016. Synninpäästökauppaa - miten pankkiireista tuli luonnonsuojelijoita. -  Rapport 8.2.2016

Lönnqvist, H. & Tyrväinen. L. 2009. Mitä asuntomarkkinat kertovat kaupunkiluonnon taloudellisesta arvosta? - Teoksessa Faehnle, M., Bäcklund, P. & Laine, M. (toim.) Kaupunkiluontoa kaikille. Ekologinen ja kokemuksellinen tieto kaupungin suunnittelussa.  Helsingin kaupungin tietokeskus 6/2009.
 
Ulkolinja: Luonnon hintalappu. - TV-dokumentti, esitetty 3.9.2015. Yle Areena.

Weber, A. 2010. Luonnon arvo euroina. - Geo 5-6/2010
 
Ympäristöministeriö 2010. Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot. - Viitattu 11.2.2016

3 kommenttia:

Kati Vähäsarja kirjoitti...

Hyviä pohdintoja Mari!

Ohessa linkki Metsähallituksen teettämään selvitykseen "Luontoympäristön terveys- ja
hyvinvointivaikutusten taloudellinen
arvottaminen". Kansallispuistojen kävijöiltä tiedusteltiin, millä € -määrällä he kokivat saaneensa terveyttä ja hyvinvointia yhdestä kansallispuistovierailustaan. Verrokiksi annettiin hintoja muista hyvinvointipalveluista (hieronta, konsertti jne.). Keskimäärin käynnin koettiin tuovan hyvinvointia 208 € / kävijä.
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a210.pdf

Luonnon terveys- ja hyvinvointihyötyjen taloudellinen arvottaminen on vaikeaa ja oheinen tutkimus koetusta hyvinvointiarvosta on vain yksi lähestymistapa, jolla asiaa on alettu selvittelemään. Lisää tutkimuksia on varmasti tulossa. Terveys- ja hyvinvointihyötyjen taloudellinen arvottaminen toivottavasti osaltaan antaa perusteita suunnata rahoitusta luonnon virkistyskäyttöön ja suojeluun.

"Itse vertaisin luonnon itseisarvoa ihmisarvoon, joka on taloudellisen keskustelun ulkopuolella." Allekirjoitan lauseesi :)



Mari Wikholm kirjoitti...

Kiitos linkistä, Kati! Aihe on todella laaja, ja siitä voisi kirjoittaa ties kuinka monta postausta. Riittäisipä siitä aiheeksi kokonaiseen näyttelyynkin...

Leif Wikholm kirjoitti...

Puhutaan mittaamattomista luonnonarvoista kun ylistetään esimerkiksi (rahalla mitattavia) matkailukohteita tai loppumattomilta näyttävia raaka-ainevaroja. Voiko arvoja mitata rahalla! Ihminen on kautta ajattelun historian yrittänyt asettaa itsensä maailmankaikkeuden arvojärjestykseen. Keskiajasta ei ole päästy kovinkaan pitkälle ainakaan länsimaisessa elämänkäsityksessä: ontologisen arvohierarkian mukaisesti ihminen katsoo kyllä olevansa osa luontoa (ruumis) mutta samaan aikaan omaavansa jumalan ominaisuuksia (sielu). Se antaa oikeuden päättää, mitä luonnolle voi tehdä vaikka tiede ja tietämys tuottaa koko ajan todisteita ihmisen toiminnan seurauksista. Ihmisen ratkaisuja ei voida irrottaa luonnon kokonaisuudesta.

Lähetä kommentti